Kiinnostavan kuvan anatomia

Kiinnostavan kuvan anatomia on varmasti lähes yhtä monimutkainen ja kuin ihmiskehon anatomia, ja lisäksi varsin monitulkintainen. Kuvan kiinnostavuus syntyy yhtä lailla lukemattomista eri funktiota palvelevista elementeistä, jotka itsessään mutta myös suhteessa toisiinsa luovat kuvaan sitä jotakin, vetovoimaa. Kuvan viehätystä selitetään kultaisella leikkauksella ja muilla matemaattisilla kaavoilla, mutta katseen vangitseva kuva ei silti selity yksinomaan maagisilla mittasuhteilla.

Kuva-analyysin avulla kuvista pystytään erittelemään näitä yksittäisiä molekyylejä, jotka ovat kuvan DNA. Kuva-analyysi on visualistin työkalupakissa erinomainen, sillä se harjaannuttaa silmää huomaamaa yksityiskohtien tasolla tehdyt valinnat kuvan sommittelussa, ohjaa oman henkilökohtaisen visuaalisen estetiikan muodostumista, ja opettaa näkemään läpi itsestäänselvyyksien. Tässä lista käsitteistä, jotka toimivat apuna kuvaa-analyysissa ja kuvausjärjestelyprosessissa sekä ohjaavat yleisesti pohtimaan kiinnostavan kuvan anatomiaa

Kohderyhmä

Kohderyhmä on AINA olemassa: ketä varten kuva on tuotettu ja millä keinoin on haluttu varmistaa viestin välittyminen kohdeyleisölle

Kontrastit

Kontrastit eli vastakohdat ovat merkittävässä roolissa kiinnostavan kuvan anatomiassa: ristiriitaiset elementit todella täydentävät toisiaan luoden katseen vangitsevaa jännitettä. Kuva-analyysiin voi uppoutua päiväkausiksi, ja vastaan tulee tuskin yhtään kuvaa jossa mausteena ei olisi kontrastileikittelyä. Kiinnostavaa kontrastia kuvaan tuovat esimerkiksi

• Kova/karkea vs. pehmeä/herkkä
• Kulmikkuus vs. pyöreys
• Luonnon materiaalit vs. teolliset materiaalit
• Valo vs. varjo
• moderni vs.vanhanaikainen
• Tekstuurikontrastit
• Tiukka järjestys vs. orgaanisuus

Kuvaustekniset valinnat

Kuvausteknisillä valinnoilla voidaan kuvaan saada aikaan merkittäviä tarinankerronnallisia elementtejä ja yleisesti vaikuttaa kuvan estetiikkaan valtavasti. Esimerkiksi syväterävyysalueen valinnalla sama kuvauskohde näyttäytyy täysin erilaisena ja palvelee täysin eri tarkoitusta syväterävyysalueen valinnasta riippuen. Katso esimerkkejä syväterävyysalueen vaikutuksesta tästä postauksesta.

Elementtien keskinäiset suhteet

Kuten aiemmin mainittua, kuvan elementeillä on toki lähes poikkeuksetta itseisarvo eli ne tuovat itsessään kuvaan sisältöä. Kiinnostavan kuvasta tekee kuitenkin erityisesti elementtien keskinäinen suhde, eli esimerkiksi juuri kontrastit. Suhderakenteita voi tunnistaa esimerkiksi pohtimalla, miten kuvan merkitys muuttuisi, kun joitain elementtejä poistaisi tai muokkaisi. Millaisen tarinan kertoo esimerkiksi herkältä posliinilautaselta kera kakkuhaarukan tarjoiltu kermaleivos ja muuttuuko narratiivi, mikäli leivos esitelläänkin vankilan metallisella tarjottimella?

Sama tarina, eri ääni

Sama tarina voidaan kertoa lukemattomin eri tavoin eli samaan loppupäätelmään voidaan päästä lukemattomin eri tavoin. Tämä linkittyy vahvasti kohderyhmäajatteluun: tarinan keskiössä on leipä, mutta miltä näyttää visuaalinen tarina sen ympärillä kun kohderyhmänä on nuoret, kaupungissa elävät, ekologisuutta arvostavat sinkut tai kun tuotetta markkinoidaan vientituotteena ulkomaille. Toisena esimerkkinä: halutaan välittää kuvalla jouluinen tunnelma. Kuvassa voi olla lämmin valaistus, lapsi koristelemassa tuuheaa kuusta lippuviirein, piparein ja värikkäin palloin, punaisten ja vihreiden pakettien pilkistäessä kuusen alimpien oksien ja juuttisen kuusenalusmaton välistä. Tai kuvassa voi olla musta tausta, kliininen kylmä valaistus, yksi männynoksa graafisen yksinkertaisessa maljakossa ja oksasta roikkuu yksi marmorikuvioinen, vähäeleinen joulupallo.

Liike

Kuvassa voi näkyä ilmiselvää konkreettista liikettä ja tekemistä, kuten ihmisiä puuhissaan, pöllyävää jauhoa, putoavia vesipisaroita, valuvaa hunajaa jne. mutta liikettä voidaan saada muutoin staattiseen kuvaan myös muilla keinoin.

• Katkaistu kompositio: katkaistulla kompositiolla tarkoitetaan sitä, kun jokin kuvan elementti rajautuu kuvasta osittain pois. Tällöin katsojan mieli lähtee automaattisesti rakentamaan ko.elementtiä kokonaiseksi, luoden kuvaan dynaamisuutta.
• Vanitas: Vanitas-maalaukset olivat 1600-luvulla tyypillisiä asetelmamaalauksia, joilla haluttiin välittää ajatuksia elämän hetkellisyydestä ja ihmisen kuolevaisuudesta. Näissä kuvissa usein oli jotakin keskeneräistä, esimerkiksi osittain syöty ruoka-annos tai puoliksi juotu viinilasi. Vanitas-tyyliä voidaan hyödyntää tämän päivän kuva-anatomiassa tuomaan vähemmän ilmiselvää liikettä ja elämää kuvaan: millaisia tarinoita kertoo esimerkiksi kuva ruokapöydästä, jossa on täydellinen, koskematon kattaus kahdelle, mutta lähes loppuun poltettu, sammutettu kynttilä savuaa hitusen. 

Tekstuuri

Erilaisilla materiaaleilla on kuvassa mullistava vaikutus. Materiaalivalinnat ja erityisesti keskenään keskustelevat tekstuurikontrastit tarjoavat silmälle valtavan kattauksen mielenkiintoista tutkittavaa. Pintojen karkeuseroilla ja kiiltoeroilla voidaan luoda kuvaan hyvin vähäeleistä ja alleviivaamatonta kutkuttavuutta tai toisaalta hyvinkin dramaattista kontrastia.

Kuvan painopisteet

Tilan käyttö kuvassa ja sen painopisteet liittyvät osittain myös aikaisemmin mainittuun kultaiseen leikkaukseen, jonka mukaan kuvan leikkauslinjoja ja -pisteitä mukailevat sommitelmat luonnostaan miellyttävät ihmissilmää. Kuvan tunnelmaa ja tarkoitusta voidaan säädellä hyvin paljon sillä, miten tila kuvassa on käytetty. Yleisesti ottaen tarkoituksenmukaista kiinnostavaa kuvaa rakennettaessa on se, ettei koko kuva-alaa ripotella täyteen vaan että elementit kootaan ryhmiksi ja ryhmät rytmitetään tyhjän tilan kanssa. Sotilaallisen järjestelmällisesti vai orgaanisen satunnaisesti - tässäkin on narratiivin kannalta olennainen seikka. Vahva vaikutus saadaan aikaiseksi myös kuvan painopisteellä: kun esimerkiksi koko kuvauskohde sijoitetaan kuvan alalaitaan ja koko yläosa jätetään tyhjäksi, on myös tyhjällä tilalla tarina kerrottavaksi.

Värit

Kuvan kokonaiskuvan värimaailma ja värivalinnat ovat avainasemassa luomassa kuvan yleistä tunnelmaa ja täten myös kuvasta katsojalle nousevia tunteita ja ajatuksia. Pehmeän pastellinen värimaailma taatusti herättää erilaisia mielleyhtymiä kuin esimerkiksi kirkkaan punaista taustaa vasten kuvattu neonvihreä hyllyinstallaatio.

• Aksenttiväri: Aksenttiväri on yleisestä värimaailmasta poikkeava väri, joka korostaa ympäröiviä värejä.
• Tehosteväri: Tehosteväri on yleisestä värimaailmasta poikkeava väri, joka korostaa itseään. Huom. myös musta on erittäin dramaattinen tehosteväri.
• Vastavärit luovat hyvin voimakasta energiaa kuvaan.
• Värien pinta-alojen suhteet ovat merkittävä työkalu kuvan dynamiikan luomisessa: vertaa esimerkiksi kolikon kokoinen punainen piste monivärisessä puutarhakuvassa, jossa värien yltäkylläisyys jatkuu läpi kuvan tai saman kokoinen punainen piste muutoin täysin puhtaan valkoista taustaa vasten.
• Värien psykologia: Mitkä värit luovat esimerkiksi yleellisyyden tunteen? Mitkä värit tuovat kuvaan energisyyttä? Mitkä värit rauhoittavat, mitkä kiihdyttävät?

Säröt

Erityisesti hyvin vähäeleisessä ja minimalistisessa ympäristössä pienen pienelläkin poikkeuksella, säröllä voi olla massiivinen vaikutus kuvan kiinnostavuuteen. Särö muodostuu erityisen tehokkaaksi esimerkiksi minimalistisessa estetiikassa, jossa suunnitelmallisuus, sotilaallinen järjestys ja muotojen toistuminen on vakio: tällaista pohjaa vasten hyvin pienikin poikkeama resonoi valtavan voimakkaasti. Esimerkiksi kuvassa on valkoista pohjaa vasten aseteltuja valkoisia, neliön muotoisia puupalikoita täydellisessä järjestyksessä suorissa linjoissa. Yksi pala poikkeaa 2 mm rivistöstä: silmä poimii sen välittömästi ja tuo mitätön yksityiskohta raivaa kuvaan vuoren kokoisen tilan mielleyhtymille ja tulkinnoille.

Linjat ja linjarakenteet

Kultainen leikkaus luo matemaattisen kaavan avulla kuvaan linjoja, joita hyödyntämällä kuvaan saadaan "luonnollista kiinnostavuutta" ihmis silmän automaattisesti kiinnittäessä näihin huomiota. Kuvaan voidaan myös rakentaa joko kultaista leikkausta hyödyntäen tai miksei ristiriidassa sen kanssa erilaisia linjarakenteita ja -sommitelmia: esimerkiksi taustana kuvassa voimakas pystypanelointi, kuvassa useita pystypaneloinnin suuntaisia elementtejä esimerkiksi pöydän jalat, graafinen, suorakulmainen maljakko, seinälle sommiteltu kehys. Tai kuvassa olevat elementit voivat itsessään olla sommiteltu säntilliseen riviin muodostaen horisontaalisia, vertikaalisia tai diagonaalisia linjoja tai peräti muotoja, kuten vaikkapa nuolen tai ympyrän.